Osteopaatin osaaminen perustuu ihmisen anatomian, fysiologian, patofysiologian, erotusdiagnostiikan ja muiden lääketieteellisten tieteiden periaatteiden tuntemiseen. Tämä tarkoittaa, että osteopaatti tietää millainen on terve, toimintakykyinen ihminen mutta tuntee myös erilaisten sairauksien ja toimintahäiriöiden syntymekanismit. Erotusdiagnostinen osaaminen tarkoittaa sitä, että osteopaatti tietää millaisia tutkimuksia ja testejä täytyy tehdä, jotta löydetään oireiden taustalla oleva syy ja varmistutaan hoidon turvallisuudesta. Palpaatio eli käsin tutkiminen on osteopaatin tärkein taito. Palpaation avulla osteopaatti saa tietoa esimerkiksi kehon eri osien välisestä toiminnasta, nivelten liikelaajuudesta ja -laadusta sekä hermoston ja verenkierron toiminnasta. Palpaatio ei ole erillinen asia hoidosta ja hoidon aikana osteopaatti saa hoidettavan kehosta jatkuvasti informaatiota siitä, kuinka keho reagoi valittuun hoitomuotoon. Usein osteopaattien osaaminen käsitetään pääsääntöisesti fyysisen kehon mekaanisena hoitamisena. Vaikka hoito toteutetaan käsin eli manuaalisesti, ei osteopatia ole pelkästään manuaalista terapiaa. Ihminen koostuu fyysisestä, psyykkisestä, henkisestä ja sosiaalisesta kokonaisuudesta ja kaikki nämä osa-alueet huomioidaan vastaanottotilanteessa. Osteopaatin osaamiseen kuuluu siis olennaisesti ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen ja jokaisen elämän osa-alueen huomioiminen suhteessa asiakkaan ongelmaan.

Osteopaatin tärkeimmät työkalut ovat hänen omat kätensä. Osteopaattinen käsittely on aina yksilöllistä, mutta perustuu osteopaattisiin hoito- ja toimintamalleihin. Valitut lähestymistavat ja tekniikat riippuvat asiakkaasta sekä siitä, millaista palautetta osteopaatti hoidon aikana saa asiakkaan kehosta. Osteopaatti voi käsitellä niveliä esimerkiksi kevyesti liikuttamalla eli mobilisoimalla tai tekemällä nopean, kivuttoman impulssin eli manipulaation liikerajoitteen suuntaan. Joskus hoito kohdistetaan enemmän vaikkapa sidekudoksiin tai pehmytkudoksiin, jolloin niiden aineenvaihdunta helpottuu ja toimintakyky palautuu esimerkiksi jännittyneestä tilasta rennompaan. Hellävaraisimmilla otteilla voidaan vaikuttaa myös sisäelinten toimintaan käsittelemällä niitä ympäröiviä rakenteita, kuten lihaksia ja sidekudoksia. Käsittely on lähestymistavasta riippumatta kivutonta, turvallista ja asiakaslähtöistä. Osteopaattisen hoidon tavoitteena on kehon omien itsesäätely- ja parantamismekanismien tukeminen, jotta se toimisi mahdollisimman tasapainoisesti. Tekniikoilla ja menetelmillä vaikutetaan niin nestekiertoon, hengitykseen, hermoston toimintaan kuin aineenvaihduntaan sekä paikallisesti yksittäisten kudosten osalta että koko kehon tasolla.

Osteopaattien asiakkaina käy hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Monipuolisuutensa ansiosta osteopaattinen hoito sopii niin pienille vauvoille kuin iäkkäämmille asiakkaille ja kaikille tältä väliltä. Hoidossa ei tehdä mitään väkisin asiakkaan kehon vastustaessa vaan kuunnellen ja asiakkaan kehoa kunnioittaen. Koska hoito valikoituu aina asiakkaan mukaan käy osteopaatin vastaanotolla myös muun muassa raskaana olevia eivätkä esimerkiksi erilaiset liikuntarajoitteetkaan ole este hoidoille.

Kehon epätasapaino voi ilmetä muun muassa erilaisina toiminnan häiriöinä, kipuina, vaivoina tai liikerajoituksina. Tyypillisiä vaivoja ovat esimerkiksi selkäkivut, polvi- ja olkapääkivut sekä erilaisista syistä johtuvat päänsäryt. Vaikka osteopaatti ei voi hoitaa kaikkia oireiden aiheuttajia, ovat monet saaneet apua esimerkiksi reumaattisten sairauksien tuomiin kipuihin ja aineenvaihdunnallisiin ongelmiin. Nykyajan suurimpiin ongelmiin kuuluu myös jatkuvan kuormituksen alla oleminen, erilaiset mielen ongelmat ja arjessa jaksamisen haasteet. Edelleenkään osteopaatti ei voi hoitaa pois masennusta tai muita mielenterveyden ongelmia, mutta usein nämäkin näkyvät kehollisella tasolla muun muassa hengitysmekaniikassa, hermoston toiminnassa ja yleisessä kehon pehmytkudosten jännityksessä. Näitä kehollisia oireita hoitamalla voidaan tukea asiakkaan mieltä ja kehoa jaksamaan paremmin sairautta ja edistää yhdessä muiden hoitomuotojen kanssa hyvinvointia ja terveyttä. Toiminnalliset sisäelimiin liittyvät ongelmat ovat myös yksi syy, joihin tullaan hakemaan apua. Jos esimerkiksi suolistoperäisiin kipuihin tai oireisiin ei ole löydetty sairautta tai muuta vakavampaa, voi oireilu olla esimerkiksi stressiperäistä tai vatsaonteloa ympäröivien rakenteiden toimintahäiriöistä johtuvaa. Kun osteopaatti käsittelee selkää, pallean aluetta ja suoliston hermotuksesta vastaavien hermojen kannalta tärkeitä alueita, ovat asiakkaat kokeneet saaneensa helpotusta oireisiinsa.

Vaikka osteopaatti saa haastattelulla ja tutkimisella selville mahdollisia ongelmia, oireita ja muita vaivoja, keskittyy hän kuitenkin löytämään terveyttä ja sitä, mikä toimii, mitkä ovat ihmisen voimavarat, mistä löytyy tasapainoa. Osteopaattisen ajattelun mukaan keholla on kyky itsesäätelyyn ja paranemiseen, ja tukemalla näitä toimivia osia osteopaatti tukee asiakkaan omaa kehoa kohti terveyttä. Keho ja mieli ovat yhtenäinen yksikkö ja toimivat hyvinkin samankaltaisesti monelta osin. Moni tietää, miltä tuntuu kun vatsa kipuilee psyykkisen stressin vuoksi, tai kuinka jatkuva, jäytävä kipu alkaa käymään "mielen päälle". Kehon ja mielen toiminnot eivät siis tapahdu eristyksissä toisistaan, vaan se mitä tapahtuu yhdessä paikassa, näkyy myös toisessa. Tämä ohjaa osteopaattia ajattelemaan ihmisen toimintaa huomattavasti laajemmin kuin jos keho ja mieli erotettaisiin toisistaan. Ihmisen toiminnan ja rakenteen syvällinen ymmärtäminen, asiakkaan yksilöllinen kohtaaminen ja asiakkaan omien voimavarojen, niin fyysisten kuin psyykkisten tukeminen tiivistänee hyvin osteopaattisen ajattelutavan.

Asiakaskeskeisyys ja kokonaisvaltainen ihmiskuva yhdistettynä lääketieteelliseen osaamiseen erottaa osteopatian muista manuaaliterapeuteista, vaikka jonkin verran tekniikoiden ja menetelmien osalta löytyy samankaltaisuutta esimerkiksi naprapaattien, kiropraktikoiden ja fysioterapeuttien kanssa. Osteopatialla on laajat mahdollisuudet ihmisen hyvinvoinnin edistäjänä. On kuitenkin tärkeää, että osteopaatti osaa tarvittaessa ohjata asiakkaan hänelle paremmin sopivan hoitomuodon pariin, mikäli osteopaattinen hoito ei jostakin syystä tuo kyseiselle asiakkaalle toivottua tulosta.

Osteopatian perusti lääkäri Andrew Taylor Still Yhdysvalloissa 1800-luvun puolivälissä. Ensimmäinen osteopaattinen koulu perustettiin vuonna 1892. Yhdysvalloissa kaikki osteopaatit ovat lääkäreitä, mutta Suomessa osteopaatin tutkinto on oma tutkintonsa. Suomessa osteopaattien koulutus alkoi 1980-luvun lopulla. Osteopaatin tutkinnon suorittaminen kestää 4 vuotta, ja osteopaattinen hoito luetaan terveydenhuollon rinnakkaishoitojen kategoriaan. Osteopaatit tekevät jatkuvasti yhteistyötä muiden kuntoutuksen ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Osteopaatti on Valviran rekisteröimä terveydenhuollon ammattilainen, ja osteopaatit rekisteröityvät Valviran ylläpitämään JulkiTerhikkiin kuten muutkin terveydenhuollon ammattihenkilöt.