Ollessani seitsemänvuotias muistan kouluterveydenhoitajan mitanneen ja arvioineen ryhtiäni. Hänellä oli jokin laite jolla mittaili selän kaariani, käski tehdä erilaisia liikkeitä ja lopulta sain tuomion: selkäni on vino seitsemän astetta vasemmalle. Tästä vuosien varrella kehittyi mieleeni myös toisenlainen versio: olen vino seitsemän astetta vasemmalle.
Olen käynyt erilaisilla ammattilaisilla myöhemmin elämässäni. Olen saanut kuulla kuinka alaselkäni on ”notko kuin Aku Ankalla”, lanneselän lihakseni ovat "niin heikot etteivät ne jaksa kannatella istuma-asentoa” ja niin edespäin. Olen siis heikko, vino, vääränlainen. Minulla on kaksi terveydenhuollon alan tutkintoa ja tietoa, mutta silti en osannut kyseenalaistaa kehostani ja ryhdistäni sanottuja asioita ennenkuin aloin kiinnittämään opiskeluaikana enemmän huomiota siihen miten puhun harjoitteluklinikan asiakkailleni. Lisäksi kävin itse erään mahtavan ammattilaisen luona, jonka kannustava puhe sai lampun syttymään: ”ai, kehoni ei olekaan heikko”.
Mikä on ryhti?
Ryhti-sana tuo kaikille jonkunlaisia mielleyhtymiä ja yleensä asiakkaani kuvaavat omaa ryhtiään yksioikoisesti joko ”hyväksi” tai ”huonoksi”. Ryhdillä useimmiten tarkoitetaan omaa seisoma- tai istuma-asentoa, jota arvioidaan melko kirjavin kriteerein. Useimmiten mallina ovat iltapäivälehdistä tutut kuvat ja listaukset, ”balettitanssijan” tai ”sotilaan ” asento tai vaikkapa työergonomiaoppaiden päätetyöohjeista tutut kuvat.
Ryhtiä arvioidaan havainnoimalla selkää, lantiota ja hartioiden asentoa sekä alaraajojen linjausta – tai ainakin näin meille koulussa opetettiin. Asentoa observoitiin (eli tarkkailtiin) molemmilta sivuilta, takaa ja edestä. Tarkoitukseni oli saada kuva siitä millaisessa tilassa asiakkaan kehon rakenteet mahdollisesti ovat (esimerkiksi ovatko hartiaseudun lihakset venyttyneessä vai jännittyneessä asennossa). Erilaisia kurveja, kaarteita ja kääntymiä listattiin ääneen ja tapa tarttui puheeseen asiakaskohtaamisissa melko salakavalasti.
Eri asia on tietenkin sellaiset sairaudet tai tilat, jotka vakavasti alentavat toimintakykyä ja voivat vaatia jopa leikkausta. Skolioosia ja muita selän rakenteellisia ongelmia ei voida kuitenkaan luotettavasti määrittää silmämääräisesti vaan diagnostiikkaan tarvitaan esimerkiksi kuvantamista (Terveyskirjasto). Skolioosi ei myöskään estä normaalia elämää tai automaattisesti aiheuta kipuja.
Olen myöhemmin alkanut välttää koko ryhti-sanan käyttöä sillä siihen liitetään niin paljon erilaisia mielikuvia. ”Huonoa” ryhtiä on niin helppo syyttää niskakivuista, alaselkäkivuista tai hiirikädestä mutta asia harvoin on näin yksinkertainen. Puhunkin mieluiten työasennoista ja kehon linjauksesta eivätkä nekään ole mielestäni yhtä tärkeitä kuin se, miten asiakas saa liikutettua ja käytettyä kehoaan.
Milloin kehon asennolla on väliä?
Arvioin asiakkaan kehon linjausta paikallaan sekä liikkeessä. Joitakin asioita voidaan silmämääräisellä arviolla päätellä mutta todella usein kehon toiminta on tasapainoisempaa kuin mitä pelkillä keskiaikaisilla ryhtikriteereillä arvioituna voisi kuvitella.
Lainatakseni erästä kollegaani: ”Puutkaan eivät kasva metsässä suorassa”. Yhtälailla jokaisen meidän yksilöllinen kehon asento on muokkautunut elämämme varrella sen mukaan miten olemme sitä käyttäneet. Mielialalla, sairauksialla ja lääkityksillä voi olla myös vaikutusta siihen kuinka kannattelemme kehoamme. Jos keskitymme vain ”suoristamaan” selkää ihmiseltä, jolla on masennusta ja siihen vaikkapa lääkitystä eivät toimenpiteet varmastikaan tuota pitkäaikaista tulosta. Selkä ei myöskään välttämättä kaipaa ”suoristamista” vaan yksinkertaisia liikkeitä eri suuntiin, lepoa tai rentoutusta.
Jokaisella meillä on omanlainen tapa kantaa kehoamme. Kehoa käyttämällä ja asentoa vaihtamalla saamme parempia tuloksia kuin sillä, että yritämme jatkuvasti pitää väkisin itseämme ”ballerina- tai sotilasasennossa” tai istuisimme selkä suorana kahdeksan tuntia työpisteellä. Edes seisomatyöpisteestä tai muutoin säädettävästä työpisteestä ei ole hyötyä jos asento on silti jatkuvasti staatinen.
Miten omaa kehon asentoaan voi huoltaa?
Aivan aluksi kannattaa pohtia millaisia uskomuksia sinulla on omasta kehostasi ja kuka nämä uskomukset on luonut? Voit vaikka kirjoittaa ajatuksiasi paperille tai tehdä miellekartan. Kun tulet tietoisemmaksi omista uskomuksistasi voit alkaa kriittisesti pohtimaan onko uskomuksissa oikeasti mitään perää.
Millaista työtä teet? Kuinka pitkiä aikoja työpäivässä olet paikoillasi? Työn tauottaminen ei tarkoita 20 minuutin keppijumppaa kerran päivässä. Ohjeeni asiakkailleni pääsääntöisesti on se, että työtä olisi hyvä tauottaa ainakin kerran tunnissa, jos mahdollista useamminkin. Jotkut asiakkaani ovat laittaneet puhelimeen hälytyksen muistuttamaan asiasta ja monilla työpaikoilla on käytössä tietokoneen ruudulle pomppaava ajastettu sovellus, jossa on vinkkejä erilaisiin lyhyisiin taukoliikkeisiin.
Millä tavalla liikut vai liikutko ollenkaan? Usein asiakkaani vähättelevät tekevänsä ”vain hyötyliikuntaa”, eli kävelevät tai pyöräilevät paikasta toiseen, hoitavat puutarhaa ja niin edespäin. Yhteensä hyötyliikuntaa voi tulla päivän aikanakin helposti puolesta tunnista useampaan tuntiin. Se riittää usein jo monille pitämään yllä terveyttä.
Miten saat levättyä? Unella on vaikutus kaikkiin toimintoihimme. Olet varmaankin huomannut kuinka väsyneenä olo on kaiken kaikkiaan voimattomampi. Työtä ei tee mieli tauottaa koska ainoa ajatus on seuraavassa kahvikupillisessa ja lopulta siinä että töistä pääsisi jo pois. Lepäämällä huollamme niin kehoa kuin mieltä.
Symmetriaa ja suoria selkiä löytyy anatomiankirjoista (eikä aina niistäkään). Luonnossa asiat ovat kuitenkin omalla tavallaan ihanasti vinossa ja näin sen kuuluukin olla. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tai väärää ryhtiä tai kehon linjausta. Osteopaattinasi minun tehtäväni on auttaa sinua, jotta voit käyttää kehoasi tasapainoisesti. Autan mielläni niin pohdintojen tukena kuin liikkuvuuden ja toiminnan edistäjänä.
Terveyskirjasto – Skolioosi
Lisäluettavaa ryhdistä:
Onko ryhdillä väliä?
Yksilölliset tekijät vaikuttavat ryhtiin