Pienetkin lapset voivat oireilla stressin vuoksi. Vastaanotollani käy kaikenikäisiä lapsia muutamien päivien ikäisistä vauvoista kouluikäisiin. Stressi näyttäytyy lapsilla hieman eri tavoin kuin aikuisilla sillä lapsilla ei välttämättä ole sanavarastoa tai muutoin taitoja ilmaista kuormitusta. Lapsia hoidettaessa ei etsitä syyllisiä vaan kattavan alkukartoituksen tarkoituksena on mahdollistaa turvallinen, asianmukainen hoito lapselle ja tarvittaessa ohjata perhettä muiden tukitoimien piiriin. Oma mielenkiintoni mielenterveystyön edistämisessä kirkastuu erityisesti lapsia hoitaessa sillä mielestäni juuri lasten hyvinvoinnin edistäminen on mitä parhainta ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä. Koko perheen tukeminen on minulle tärkeä osa lapsen hoitoa.
Millä tavoin lapsi oireilee?
Pieni määrä stressiä kuuluu kasvuun ja kehitykseen. Jatkuvana, sietokyvyn ylittävänä ja usein toistuvana stressi kuitenkin voi aiheuttaa lapselle erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia. Epämääräiset kivut vatsan alueella, muut suolisto-ongelmat, päänsäryt ja kivut siellä täällä kehoa vaihtelevissa paikoissa voivat olla merkki siitä, että lapsella on stressiä. Varsinkin alle kouluikäisillä ja alakouluikäisillä epämääräiset pää- ja mahakivut ovat tavallisia stressin ilmenemismuotoja. Isommilla lapsilla saattaa lisäksi ilmetä väsymystä, huimausta tai pahoinvointia.
Neuropsykiatriset oireyhtymät tai oireet voivat tuoda oman lisänsä lapsen oireiluun. Levottomuus, univaikeudet ja erilaiset käytöksen haasteet näkyvät omassa vastaanottotyössäni. Lapsella saattaa ilmetä joko koulussa, kotona tai molemissa aggressiivisuutta, vetäytymistä, haasteita sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä tai keskittymisessä. Lapsi voi olla myös tavallista itkuisempi ja ärtyneempi.
Jos lapsen kuormitus on pitkäaikaista eivätkä lapsen tarpeet tule kohdatuksi myös erilaiset mielenterveyden ongelmat voivat ilmetä hyvinkin nuorella iällä. Ahdistuneisuus, masennus ja muut aikuisillekin tutut sairaudet voivat puhjeta jo lapselle tai nuorelle mikäli varhaisen tuen saanti viivästyy.
Miksi lapsi oireilee?
Lapset ovat yksilöitä siinä missä me aikuisetkin ja stressiherkkyyteen vaikuttavat monet tekijät temperamentista ympäristötekijöihin. Lapsen arkirytmi voi olla liian tiivistahtinen eli yhtälailla kuin aikuisillakin liian paljon asioita – vaikka ne olisivat kivoja – kuormittavat. Lapset eivät itse osaa vielä säädellä unirytmiään ja pitää huolta riittävästä ravitsemuksesta. Harrastukset edistävät lapsen mielenterveyttä mutta aikuisten vastuulla on mahdollistaa riittävä lepo ja palautuminen.
Maailma ympärillä on hektinen ja jo hyvin pienet lapset altistuvat muun muassa uutiskuville ja netissä vaikeille tilanteille. Sen sijaan että yrittäisimme pitää lapset turvakuplassa irti muusta maailmasta on tärkeää antaa lapselle aikaa ja tilaa puhua näkemästään ja kokemastaan. Stressiä voi tulla myös erilaisista paineista joita lapsi kokee. Paineita olla tietynlainen tai toimia tietyllä tavalla voi tulla muun muassa ikätovereilta, koulusta tai harrastuksista.
Lapset ovat myös erittäin tarkkoja havainnoimaan kun me aikuiset murehdimme. Tällöinkin lapsen kanssa voi ikätaso huomioiden keskustella mitä aikuisella on mielen päällä ja ettei lapsen tarvitse pienille hartioilleen niitä asioita ottaa. Avoimuus ja keskustelu vähentävät lapsen mielen tarvetta täyttää tyhjät aukot tarinoissa mielikuvituksellisilla selityksillä.
Mitä vastaanotolla tapahtuu?
Alkukartoituksessa käydään läpi miten lapsi oireilee, millainen yleinen terveys on, miten kotona sujuu, millaista päivähoidossa tai koulussa on ja niin edelleen. Kyselen ikätason mukaisesti asioita lapselta itseltään mutta useimmiten suurin osa tiedoista saadaan vanhemmilta.
Lasten hoitoajalle olen varannut runsaasti aikaa jotta lapsi saa rauhassa tutustua tilaan ja minuun. Vastaanotolla on leluja ja kirjoja joita lapsi voi käyttää, myös omia saa tuoda mukana. Hoito tapahtuu välillä lapsen istuessa vanhemman vieressä tai sylissä, välillä lattialla leikin yhteydessä tai hoitopöydällä makoillen. Joskus lapsi kiipeää minun syliini hoidettavaksi samalla kun lukee vaikkapa kirjaa vanhemman kanssa.
Hoitotilanteeni ovat aina kiireettömiä mutta lasten kanssa se korostuu. Aitous ja läsnäolo, lapsen tilan kuuntelu ja huomiointi ovat keskiössä. Hoitotekniikat ovat lempeitä, monesti epäsuoria ja hermoston tasapainoon tähtääviä. Epäsuorat tekniikat tarkoittavat sitä että kireää aluetta rentoutetaan viemällä kudoksia lempeästi mahdollisimman rentoon asentoon. Kehollinen kireys lievittyy ja hermostollinen tasapaino alueella lisääntyy. Hoitotekniikat vaikuttavat monesti positiivisesti myös nestekiertoon ja aineenvaihduntaan. Kivuliaita tekniikoita ei käytetä ja valitsen menetelmät aina lapsen kehoa kuunnellen.
Ohjaan vanhemmille tarpeen mukaan erilaisia keinoja joilla lapsen rentoutta voi ylläpitää ja edistää. Vanhempien ja muiden turvallisten aikuisten tuki lapselle tämän opetellessa itsesäätelyä ja uusia taitoja on tärkeää. Tarpeen mukaan ohjaan myös muiden ammattilaisten tai tukitoimien piiriin. Minulle tärkeintä on että niin lapsi kuin koko perhe tulevat kohdatuksi yksilöllisesti ja lempeydellä.
Lyhyesti:
Stressi pienissä määrin kuuluu elämään. Stressaavista tilanteista lapsi oppii monia tarpeellisia taitoja.
Lapsi tarvitsee tukea turvallisilta aikuisilta stressaavien tilanteiden käsittelyyn, tunteiden ja ajatusten sanoittamisen sekä itsesäätelyn opetteluun.
Pitkittynyt stressi ei kuulu lapsen elämään kuten se ei kuulu aikuistenkaan elämään.
Alkukartoituksessa osteopaatin vastaanotolla käydään läpi lapsen koko perheen tilannetta jotta saadaan kokonaisuudesta realistinen kuva. Kartoituksen avulla suunnittelen yksilöllisen hoidon ja voin ohjata tarvittaessa oikeanlaisten tukitoimien piiriin.
