Terveydenhuollossa toiminnan pitää olla suunnitelmallista ja laki määrää, että suunnitelma tulee tehdä yhteisymmärryksessä asiakkaan (laissa potilaan) kanssa (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista). Suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus ovat minulle itsessään tärkeitä asioita, eivät pelkästään ylhäältä laista alaspäin annettuja sääntöjä. Kuka siis määrittelee tavoitteet ja millaisiksi ne asetetaan?
Tavoitteen konkretisointi
Kysyn asiakkailtani mitä he odottavat hoitojaksolta tai -käynniltä saavansa. Jotkut kaipaavat tietoa ongelmiensa syistä, toiset toivovat kivuttomuutta ja jotkut sitä että voisivat palata rakkaan harrastuksen pariin.
Näissä toiveissa ei itsessään ole mitään vikaa ja niihin voidaan päästä. Jos oireet ovat häirinneet arkea pitkään ei ole realistista odottaa, että pitkän tauon jälkeen lähdetään juoksemaan maratonia tai että koko ison omakotitalon siivoaminen sujuu täysin kivuitta heti.
Muistan omasta kuntoutumispolustani vahvan ajatuksen myös siitä että "sitten kun olen oireeton voin tehdä asioita kunnolla". Asetin itselleni, keholleni ja mielelleni, melko kohtuuttoman vaatimuksen ("tavoitteen"): vain oireettomana voin nauttia elämästä ja tehdä asioita. Tällaisia ehdollistuksia teemme kuin huomaamatta kun oireiden aiheuttama tuska on ollut vallankahvassa pitkään. Siksi onkin tärkeää tulla tietoiseksi omista odotuksistaan, uskomuksistaan, peloistaan ja toiveistaan kun pilkotaan suuria kokonaisuuksia pienempiin osatavoitteisin.
Kärsivällisyys, kärsivällisyys, kärsivällisyys
Pidän hieman huvittavana sitä, että kärsivällisyys on asia josta puhun paljon asiakkailleni mutta jossa en ole itse koskaan loistanut kun kyse on omasta tekemisestä. Onneksi kaikkea voi harjoitella ja ehkä juuri siksi minun kuuluukin tätä työtä tehdä että opin itsekin.
Otetaan esimerkkinä ihminen, jolla alaselkäkipu on kestänyt viiden vuoden ajan ja kipu vaikeuttaa työntekoa. Lisäksi vapaa-ajalla harrastuksia on jäänyt eikä kavereiden kanssakaan huvita lähteä viettämään vapaa-aikaa, huolettaa olla muille taakkana kipujen kanssa. Tällaisessa tilanteessa on ihme jos tämä ei aiheuta mielialan laskua, turhautumista ja tuskaisuutta. Pelko tulevasta, "tällaistako elämä nyt sitten on" ja huoli omasta sekä muiden jaksamisesta ovat jatkuvasti läsnä. Uniongelmat ovat vaivanneet myös kipujen vuoksi pidempään. Mistä tällaisessa tilanteessa lähdetään liikkeelle?
Lyhyt vastaus on että siitä mistä asiakas haluaa. Jos asiakas haluaa kivuista eroon alamme pohtimaan sitä mitä kivun vuoksi jää nyt tekemättä, mitä asiakas haluaisi pystyä tekemään. Koska en ole taikuri enkä voi pitkittynyttä kipua loitsia yhdessä tai kahdessa kerrassa pois rakennamme suunnitelmaan muitakin maaleja kuin "kivuton olo". Saisimmeko unta paremmaksi, jaksamista nähdä ystäviä tai lähteä pikkuhiljaa takaisin harrastusten pariin? Monesti toimintakykyä ja elämänlaatua saadaan lisättyä kauan ennenkuin oireet ovat poissa. Joskus oireita jää mutta niiden kanssa opitaan elämään.
Mikä lasketaan tavoitteeksi?
Suorituskeskeissä kulttuurissamme on runsaasti erilaisia listoja ja ohjeita kuinka asettaa tavoitteita ja päästä niihin. Se on jo itsessään melko uuvuttavaa kun aina pitäisi tavoitella jotakin. En tarkoitakaan tällä kirjoituksellani sitä että sinulla pitäisi olla tiedossa tavoitteesi kun tulet vastaanotolle. Sinun ei myöskään tarvitse tavoitella suurinta elämänmuutosta tai kilpailukuntoa, tavoitteita on monenlaisia ja ne voivat vaihtua hoitojakson aikana. Mikään ei ole kiveen hakattua vaan kuntoutuminen etenee joustavasti.
Aina ei vain jaksa ajatella tulevaa. Kun oma kuntoutumistarinani alkoi yritin alkutilanteessa vain selvitä päivästä toiseen. En silloin osteopaatilla käydessäni ajatellut mitään muuta kuin että saan hetken levätä. Osteopatia toimi tukena kaikelle muulle hoidolle ja terapialle mitä sain. Kun voimavarat vähitellen lisääntyivät muuttuivat omat tavoitteenikin.
Yhtä tärkeä tavoite kuin vaikka urheiluharrastuksen aloittaminen, arkisen toimintakyvyn tai sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen on itsensä ja terveytensä hoitaminen, ihan kaikissa vaiheissa elämää. Pysähtyminen, hengittäminen, ajan ottaminen vain itselle ovat lähes yhtä yleisiä syitä hakeutua vastaanotolleni kuin jokin kipu tai muu vaiva.
Joskus tavoitteena voi olla nykytilanteen ylläpito akuutimpien vaivojen lievennyttyä. Esimerkiksi neuropsykiatrset oireyhtymät kuten ADHD, autismin kirjo, Tourette ja muut vastaavat ovat pysyviä asioita ihmisessä mutta terveyttä tukemalla voidaan ylläpitää koulussa ja työssä jaksamista, unen laatua ja arkista toimintakykyä. Joskus tuetaan etenevän sairauden kanssa elämistä kuten joissakin neurologisissa sairauksissa tai opetellaan elämään jonkin pitkäaikaissairauden kanssa kuten muun muassa erilaisten reumasairauksien kohdalla.
Kun keskitymme pelkkien oirekuvauksien sijaan siihen mihin pystyt nyt, mihin haluaisit pystyä tulevaisuudessa ja miten siihen pääsemme olemme mielestäni kuntoutumisen ja osteopaattisen ajattelun ytimessä.
Lyhyesti:
Hoito on aina suunnitelmallista ja suunnitelma tehdään yhdessä kanssasi vastaanotolla.
Tavoitteet eivät tule minulta vaan sinulta. Annan ammattilaisena vaihtoehtoja, autan pohtimaan ja vien keskustelua eteenpäin, joskus saatan haastaa lempeästi mutta sinä olet oman elämäsi asiantuntija.
Tavoitteet voivat olla mitä tahansa rauhoittumisesta ja pysähtymisestä kilpailukunnon lisäämiseen tai lasten kanssa leikkimisestä lattiatasossa työkyvyn palauttamiseen.
Tavoitteiden pilkkominen auttaa seuraamaan edistymistä ja motivoi.
Sinulla ei tarvitse olla valmiita vastauksia kun tulet käynnille, löydämme sinulle sopivan suunnitelman ja hoitomenetelmät paikan päällä.
Lähteet:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
Comments